Ensimmäistä kertaa järjestämässä

Siitä on noin 1,5 vuotta, kun olin ensimmäistä kertaa ammattijärjestäjän roolissa toisen ihmisen kotona.⁣ Kyseessä oli ensimmäinen testiasiakkaani. Läheinen ihminen. Mutta silti jännitti yllättävän paljon! Meitä molempia.

Vaikka olin vieraillut kyseisessä kodissa lukuisia ja lukuisia kertoja, kaappien sisältö oli ainakin osittain vielä tuntematonta aluetta. Eihän ole ihan tavanomaista, että kyläillessä kurkittaisi toisten kaappeihin. Kaapit ovat jotakin henkilökohtaista ja yksityistä. Eikä kaappien sisältöön ja ulkonäköön (ainakaan vielä) kohdistu samanlaisia ulkoisia paineita kuin esimerkiksi sisustukseen.

Mikä sitten jännitti? Läheiseni pelkäsi, että tuomitsen hänet. Kun näen, miten paljon hänellä OIKEASTI on tavaraa. Tai miten HUONOSTI hän onkaan onnistunut pitämään järjestystä yllä. 

Minua taas jännitti, osaanko oikeasti auttaa mitenkään. Voinko todella auttaa toista luopumaan hänen omista tavaroistaan? Osaanko järjestellä toisen ihmisen tavaroita? 

Molempien pelot osoittautuivat vääräksi.

En tuominnut.

Ja osasin auttaa.

Vaikka päätöksiä ei voi toisen puolesta tehdä, apuna ja tukena voi kuitenkin olla. Voi esittää kysymyksiä ja näkökulmia, joita toinen ei ole tullut ajatelleeksi, Ulkopuolinen näkee tilanteen tuorein silmin, eikä ulkopuolisella ole tavaroihin tunnesidettä. Jo siitä on iso apu luopumisen kanssa.

Ja itse järjestelytyössä ihan vaan se, että on lisäkäsipari auttamassa, on jo paljon. Puhumattakaan siitä, että joku vie karsitut tavarat heti mennessään. 

Jos palkkaisit ammattijärjestäjän, jännittäisikö jokin asia sinua?