Jokainen ponnari on blogitekstin arvoinen

Minulla oli pitkään käytössäni vain yksi ponnari. Taisin pärjätä tällä yhdellä peräti kolme vuotta. Kunnes äitini heitti sen vahingossa roskikseen.

Kertaakaan en siis hävittänyt, unohtanut tai muuten laiminlyönyt ponnariani. Se löysi tiensä takaisin kotiin uimahallista, mökiltä, matkoilta ja rannoilta. Kunnes viimeisen kerran ei enää löytänyt.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Ponnareita ei myydä yksittäin (en ainakaan ole nähnyt, paitsi donitseja). Kun minulla on ollut käytössäni niitä kokonainen nipullinen, on niitä alkanut mystisesti hävitä ja unohtua milloin minnekin.

Uskon, että tämä liittyy arvostamiseen. Eli kun minulla oli vain yksi ponnari, arvostin sitä enemmän. Kun taas niitä on enemmän, ei yhdellä kymmenestä ole niin väliä.

Sama koskee tavaroita yleisestikin.

Missä vaiheessa tavarasta, jonka itse on kaupasta valinnut ja omilla rahoillaan maksanut, tulee "roinaa", joka itse asiassa vain haittaa elämää?

Kenties siinä vaiheessa, kun kaikkea on ihan liikaa.

Jos jotakin asiaa toivoisin pystyväni edistämään ammattijärjestäjänä, olisi se tavaroiden arvostaminen.

Että huoltaisimme ja säilyttäisimme niitä asianmukaisesti. Poistaisimme tahrat, pesisimme oikeissa lämpötiloissa ja oikeiden värien seassa. Käyttäisimme tarkoituksenmukaisesti. Korjaisimme. Käyttäisimme ompelijalla tai suutarilla, jos emme itse osaa. Pitäisimme huolen, että tavaraa voi käyttää vielä joku muukin meidän jälkeemme. Hävittäisimme oikein, kun sen aika tulee. Emme heittäisi roskiin käyttökelpoista tavaraa.

Jos nämä olisivat meille itsestään selviä asioita (kuten ne ovat joskus olleet), uskon että se jo itsessään vähentäisi liiallisen tavaran hankkimista ja säilyttämistä. Koska aika ja energia ei vain yksinkertaisesti riittäisi. Ja vaihtoehtoa ei olisi.

Ja tietysti: mitään kertakäyttöistä, korjauskelvotonta, laadutonta ja hajoamaan suunniteltua ei edes valmistettaisi.

Mutta elämme tällä hetkellä tässä maailmassa, ja liiallinen tavaramäärä on todellinen ongelma. Ehkä ekologinen tai muu kriisi pakottaa meidät suhtautumaan ja käyttäytymään eri tavalla. Tietenkin olisi toivottavaa, että voisimme ihmiskuntana tulla järkiimme myös hyvällä.

Sitä toivoessa yritän pitää parempaa huolta ponnareistani. Ja myös muista tavaroistani. Myös kesällä!

Yritätkö sinäkin?