Tukka paljasti Marja-Leenan todellisen iän

Ihanat muistot Marja-Leenan kanssa vietetyistä yhteisistä hetkistä vilisivät mielessäni, kun kaivoimme äitini kanssa esiin vanhan nukkelaatikkoni.

Vihdoin olisi aika antaa vanha rakas Marja-Leena-nukkeni oman lapseni leikkeihin.

Järkytys oli melkoinen, kun Marja-Leenan upea, vaalea tukka mureni käsiimme. Ja pitkin lattioita ja seiniä ja sohvia – ah sitä mikromuovin määrää! Vuodet olivat tehneet tehtävänsä…

Ja taas oli ihanien muistojen aika vilistä mielessä, kun suljin Marja-Leenan pussiin ja asettelin hänet mahdollisimman mukavasti roska-astiaan.

Hyvästi ja kiitos kaikesta!

Mitä tästä opimme?

Säästä vain kaljuja nukkeja.

Kentien senkin, mutta tavaroiden säästäminen on taitolaji...

Ja sitä kannattaa tehdä hyvin harkiten. Jos olisin myynyt tai antanut Marja-Leenan aikoinaan eteenpäin, joku lapsi olisi saanut siitä ihanan nuken itselleen. Sen sijaan Marja-Leena virui 30 vuotta pahvilaatikossa vain päätyäkseen lopulta roskakoriin (Marja-Leena oli sekajätettä, tarkistin).

Tiedän tiedän – en voinut tietää etukäteen, kuinka ikääntyminen kohtelee Marja-Leenan hiuksia. Toisen vanhan nukkeni Heikin pieni otsakiehkura on vielä varsin elinvoimainen.

Ja olisi ollut oikeasti ihanaa, jos oma lapseni olisi saanut leikkiä Marja-Leenalla.

Mutta olisimmeko minä tai lapseni todella jääneet jostain paitsi, jos Marja-Leena olisi saanut jatkaa elämäänsä jossakin toisessa perheessä silloin aikoinaan? Väitän, että emme.

Muistot Marja-Leenan kanssa vietetyistä hetkistä eivät ole riippuvaisia siitä, onko nukke tallessa vai ei. Lapsellanikaan ei ole toistaiseksi ollut akuuttia puutetta nukeista.

En sano niinkään, että mitään ei koskaan kannattaisi säästää.

Kannatankin "muistolaatikon" perustamista. Laatikkoon voi sitten laittaa talteen kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat muistotavarat. Päätöksiä on pakko tehdä, koska muistoille varattu tila on rajallinen.

Marja-Leena lähti manan majoille, mutta onni onnettomuudessa... En sentään ollut säästänyt kymmentä nukkea, joiden kanssa käydä läpi tämä jälleennäkemisen ja luopumisen suloisenkatkera hetki.

(Mitenköhän Barbit, niitä taisi olla säästössä useampi…)

Miten siellä: onko tullut säästettyä jotain, mikä vuosia myöhemmin tuntuukin turhalta?

​

PS. Muistotavaroiden läpikäynti ja järjestäminen sopii loistavasti myös etäkäynnin teemaksi. Jos kiinnostuit, varaa aika maksuttomaan alkukartoituspuheluun. Saat jo puhelun aikana vinkit, miten voit lähteä edistämään omaa projektiasi. Alkukartoituspuhelu ei velvoita sinua mihinkään. Saat puhelun jälkeen päättää rauhassa, olisiko palveluni sinulle sopiva vai ei.